Kohdattu, ohitettu vai jyrätty?

Meidän ihmisten suurimpia tarpeita on tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi – kohdatuiksi omana itsenämme. Arkisessa vuorovaikutuksessa esihenkilötyössä tämä kuitenkin helposti unohtuu. Kiireessä voi tuntua kiusalliselta pysähtyä toisen henkilön tunteen tai tarpeen äärelle, helpompaa on ohittaa asia vaihtamalla puheenaihetta tai vain jättämällä vastaamatta kysymykseen ja todeta, että palataan asiaan. Pysähtyminen toisen asioiden äärelle aidosti ja kiinnostuneesti kuuntelemaan ja läsnäolevasti kohtaamaan on yllättävän vaikeaa.

Arjessa kohtaamisia häiritsevät usein myös laitteet, joissa huomiomme on kiinnittyneenä.

Toisaalta yhtä suuri häiriötekijä on helposti odotuksemme siitä, että pääsisimme vastaamaan ja kertomaan oman kokemuksemme ja ajatuksemme asiasta. Silloin emme ole keskittyneenä kuulemaan ja ymmärtämään toisen tarinaa ilman omaa agendaa.

Kun tulee ohitetuksi asiansa kanssa, syntyy tunne, että asia ei ole toiselle tärkeä eikä kiinnostava. Jos näin käy toistuvasti, ei halua enää avata suutaan ja avoimuus ja luottamus voivat saada kolhuja. Jos on tullut ohitetuksi mielipiteensä kanssa jo lapsesta lähtien, voi olla vaikea pitää puoliaan aikuisenakaan ja omat rajat hämärtyvät. Muut astuvat helposti niiden päälle ja kertovat, kuinka asia nyt on. Ohitettu ei halua konflikteja ja tyytyy helposti muiden mielipiteisiin.

Joskus ohituksen tilalla voi olla jyrääminen. Puolivälissä lausetta todetaan, että ei onnistu, tai tuhoon tuomittu idea. Jyrätä voi myös työntämällä toiselle oman, ”sen oikean” näkökulman tai ajatuksen.

Kaikkitietävä asenne sulkee myös tehokkaasti muiden ihmisten suut. Sokeasti omiin ajatuksiinsa ja yksipuolisiin näkökulmiinsa uskovan ihmisen kanssa voi olla hankala jakaa ajatuksia ja keskustelu on turhauttavaa. Miksi kertoa omia näkemyksiään ja kokemuksiaan, kun toinen tietää kaiken jo etukäteen…. ja vähän paremmin.

Hyvin moni aikuinen on elänyt lapsuuttaan silloin, kun lapsilta ei kysytty mielipiteitä ja piti olla aikuisten kanssa samaa mieltä ettei aiheuta konflikteja. Piti olla kiltti ja ehkä huomaamaton. Aikuisena sama käyttäytymismalli puskeekin esiin lähes huomaamatta ja päätyy usein miettimään, että miten tässä taas näin kävi.

Esihenkilösparrauksessa tutkitaan usein jotakin hankalaa vuorovaikutustilannetta, joka ei pääty rakentavasti vaan turhautumiseen jommankumman tai molempien osalta. Toinen ei saa asiaansa läpi ja toinen kieltäytyy ymmärtämästä. Tilanteessa vallitsee vastakkainasettelu. Kun tilannetta tutkitaan pala palalta ja perataan vuorovaikutuksen vaiheita, tunteita, ajatuksia ja sanoituksia, löydetään usein uusi vaihde. Ja se löytyy oman mielen ja kehon rakenteista ja toiminnasta. Kun uusi vaihde pyörähtää uudelle rattaalle, syntyy oivallus ja koko tilanne ja sen dynamiikka muuttuu.

Jätämme kohtaamisjälkiä toisiin, ja esihenkilötyössä on erityisen tärkeää havainnoida ja tiedostaa omia jälkiään. Kohdattu ihminen voi paremmin, luottaa ja uskaltaa jakaa omia näkemyksiään sekä on vastaanottavaisempi toisen näkökulmille.

Tuletko sinä kohdatuksi töissä, kotona ja ystävien kanssa? Minkälaisia kokemusjälkiä jätät ympärillesi?

Jos haluat tutkia kohtaamisiasi ja löytää niihin uusia ulottuvuuksia ja toimivia työkaluja, ota yhteyttä. Autamme mielellämme.