Tulevaisuuden työelämää rakennetaan positiivisilla työelämäkokemuksilla
Viime viikkoina jokaisesta lehdestä on voinut lukea juttuja uupumisesta ja nuorista työelämässä. Koska aiheet ovat läsnä myös lähes jokaisessa esihenkilövalmennuksessani, päätin kirjoittaa niistä muutaman rivin. TAT Nuorten tulevaisuusraportti 2022 selvitti nuorten asenteita ja odotuksia tulevaisuuden työelämästä. Otos oli kattava; tutkimukseen vastasi yhteensä 6 397 yläkoululaista ja toiseen asteen opiskelijaa ympäri Suomen. Nuoret toivovat työelämältä vakautta ja turvallisuutta ja yli 90% toivoo kaikkien arvostamista ja yhdenvertaista kohtelua. Epävarmuus työelämää kohtaan on toisaalta kasvanut edellisestä tuloksesta ja 32% pelkää työelämän olevan liian raskasta. Toisaalta myös työkyvyttömyyseläketilastot synnyttävät samansuuntaista huolta, kun yhä nuoremmat siirtyvät työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyden pettämisen vuoksi ja kolmasosa kelan korvaamista sairauspoissaoloista on mielenterveysperusteisia.
SAK:n työolobarometrin (2022) mukaan lähes puolet 25–29-vuotiaista kokee, että työ lisää henkisen pahoinvoinnin kokemusta. Toisaalta nuoret uskovat omaan työllistymiseensä ja mahdollisuuksiinsa työmarkkinoilla, vaikka tehtävä ei vastaisi koulutustakaan. Pääosan mielestä työtä tehdään mieluummin kuin eletään kelan tuilla, vaikka palkka olisi pienikin. Ilmarisen (2018) työelämätutkimuksen mukaan töihin motivoi eniten työilmapiiri ja työn sisältö, vähiten asema sekä yrityksen arvot ja kulttuuri. Hyvältä esihenkilöltä odotetaan mm. kannustusta, kuuntelemista, joustavuutta ja huomioimista eli ihmislähtöistä johtamista. Valmentavaa johtamista odotetaan kaikenikäisten keskuudessa.
Nuorissa on tulevaisuus – myös työelämämme tulevaisuus. Minkälaista kuvaa työelämästä annamme työpaikoilla, joissa kiire on päivän sana ja resurssivaje toinen. Työpaikoilla, joissa käytävillä kuulee valitusta työn sisällöstä, asiakkaista tai esihenkilöistä. Joissa kahvipöydässä tuuletetaan uupumusta ja väsymystä ja yhdessä pohditaan, kuinka kurjaa täällä on ja miten mikään ei koskaan muutu. Väsyneenä ei ole helppoa hymyillä ja ajatukset kiertävät helposti negatiivista kehää. Uusia ideoita ei nouse mieleen ja puurretaan samaa rataa kuin ennenkin, ollaan selviytymismoodissa. Kehon kieli kertoo tunnelmat ilman puhettakin.
Miltä tuntuu tulla silloin työelämään? Mieli täynnä toiveikkuutta ja odotuksia omasta alavalinnasta ja ensimmäisestä työpaikasta. Toiveikkuutta uusien näkemysten arvostamisesta ja ottamisesta mukaan työporukkaan. Jännitystä, vähän pelkoakin ja epävarmuutta. Kuplivaa odotusta ja kuulumisen tunnetta, ehkä ensimmäistä kertaa.
Erityisesti resurssivajeesta kärsivillä toimialoilla tarvitaan lisää vetovoimaisuutta, uusia työn tekemisen tapoja ja nuoren työvoiman innostunutta vastaanottamista työpaikoille. Mukana saattaa tulla jopa suuri annos uusia toteuttamiskelpoisia ideoita työn tekemiseksi järkevämmin ihmisiä uuvuttamatta. Muistetaan myös huolellinen perehdytys ja osaamisen varmistaminen, kysymyksiin vastaaminen ja hymyt.
Työvoimapulan ratkaisun avaimia haetaan erilaisissa tutkimushankkeissa. Ratkaisut vaativat työelämän vetovoiman lisäämistä ja uudenlaista ajattelua, uusia työn tekemisen tapoja. Vanha ajattelu tuottaa entiset ratkaisut, joten jokaisen olisi rysäytettävä ajatteluaan uusille rattaille ja myös reflektoitava rehellisesti omaa toimintaansa. Nuorilla tuoreet ajattelun rattaat ovat jo valmiina ja sitä kannattaa hyödyntää. Osallistaminen ja pienet kokeilut tuottavat lisäbonuksena myös innostusta, arvostuksen tunnetta ja sitoutumista.
Nuoret tarvitsevat näkymiä ihmisen kokoisesta työelämästä ja onnistumisen kokemuksia. Tunteen siitä, että työstä on ihmiselle monenmoista hyötyä ja iloa ja siitä voi saada isosti merkitystä elämään.
Meillä on intohimona ihmisen kokoinen työelämä, jossa hyvinvoiva ihminen jaksaa ja onnistuu.
Ota yhteyttä – autamme sinuakin.